Arvostelut

Arvostelijana Gigante

Resident Evil 3: Nemesis (PsOne)

”T...tääähdeet, täähdeet...”



Ei kahta ilman kolmatta.

On melkos hankalaa sanoa onko kolmosresku nyt sivuosa vai osana pääjuonta, koska se täyttää käytännössä molemmat paikat. Mikäli kuitenkin vielä muistan oikein, pelistä alun perin oltiin kyhäämässä ihan perus sivuosaa, mutta nro kolmonen taidettiin silti läntätä viime hetkessä peliin, tehden siitä osan pääjuonta. Pelin tarina kuitenkin on seuraava:


Jo kakkospelissä nähty Raccoon city joutuu T-viruksen aiheuttaman zombie-epidemian uhriksi, jolloin kaupunki joutuu karanteeniin, eikä sieltä päästetä ketään ulos toisia nakertelemaan. STARS-ryhmän entinen jäsen, Jill Valentine ei kuitenkaan tyydy jäämään kuolemaan kaupunkiin vaan päättää selviytyä. Kuitenkin Jill saakin huomata pian, että jokin seuraa tiiviisti hänen ja muiden STARS-jäsenten kannoilla ja tämä ”jokin” on yllättävän pysäyttämätön…


Ajallisesti peli sijoittuu ennen kakkosta, mutta päättyy lopulta kuitenkin kakkosen jälkeen. Peli on pohjaltaan hyvin samankaltainen kakkoseen nähden, mutta uutena uutukaisena peliin on lisätty hieman lisää pikkukivaa. Ensimmäisenä mainitaan, että tällä kertaa koko Raccoon City onkin kuljettavana eikä vain RPD:n asema. Toinen asia uutena ovat mahdollisuudet väistää hyökkäyksiä oikealla ajoituksella ja mahdollisuus tehdä uusia ammuksia. Kolmas ja ikimuistoisin asia peliin on tietysti Nemesis-hirviö.
Jo Resident evil 2:n loppuvaiheilla pelaajaa seurasi ahdistavasti Mr.X/T-00, jonka pohjalta Nemsku onkin suunniteltu, mutta Nemesis tekee roolinsa lievästi muistettavammin kuin mitä herra poplari ja jää kummittelemaan ensimmäisen tapaamisen jälkeen jokaisen pelaajan muistoihin.

Heti ensimmäisellä kerralla kun aloin taistelemaan Nemmyä vastaan, kuolin hutiloidessani jo kahdesta hyökkäyksestä, vaikka energiani olivat alussa aivan täysillä. Lisäksi Nemsku saattaa kantaa mukanaan järeää raketinheitintänsä, joka tekee hänen iskumahdollisuudet hetkellisesti heikoimmiksi mutta antaa toisaalta myös suuremman kantaman. Ihan kuin tämä kaikki ei riittäisi ollenkaan, Nemesis juoksee pelaajan perässä pahimmassa tapauksessa jopa ovien läpi siihen saakka kunnes pelaaja saa tämän eksytettyä. Nemesiksen voi kyllä pysäyttää, mutta vain väliaikaisesti, sillä tämä jahtaa pelaajaa taatusti koko pelin ajan hieman myöhemmin.


Kontrolleiltaan peli on identtinen edellisiin osiin, elikkä konkareille ”tankkiohjaus” tuskin tuottaa ongelmia. RE3:ssa portaita pitkin kiivetessään ei enää tarvitse painella x:ää ja kuten aikaisemmin mainitsin, iskuja voi nyt väistellä ja vihollisia ravistella irti itsestään.

Vaikka väistönamiskalla voi välttää jopa Nempun vaaralliset iskut, niin harmikseni joudun myöntämään, että en ikinä tiedä miten hitossa koko väistö suoritetaan. Hahmoni on väistänyt iskuja lähinnä tuurilla tai muilla sattumilla, kuin varsinaisella taidolla.




Ykkösreskusta tutut vaihtoehtomahdollisuudet tekevät vaihteeksi paluun: Voit vaikuttaa joihinkin pelin tapahtumiin ja vastaaviin. Esim. mennessäsi vaikka ensin jonnekin muualle tutkimaan tai valitessasi Nemesiksen hyökkäyksen aikana eri vaihtoehtoja, voit vaikuttaa pelin tiettyihin vaiheisiin ja välikohtauksiin. Nämä, jos mitkä lisäävät uudelleenpeluuarvoa.


Graafisesti peli on perus PsOne-linjaa ja menee melko lailla tasoissa kakkosen kanssa, mutta taas kerran hivenen kaunistetumpana. Zombeilla on nyt enemmän liikehdintää ja muutenkin enemmän erilaisia vaatetuksia. Myös naiszombeilla on enemmän eri vaatteita eikä vain mitään jatkuvia toppeja ja shortseja. Jillin ulkoasu on myös muuttunut hurjasti. Ykkösosan pidempi kampaus on muuttunut paljon lyhkäisemmäksi ja vaatetuksena hänellä on hutsahtava toppi ja polviin ulottuva hame, (joka mystisistä syistä onkin ollut kenties Jillin ikonisin vaatetus.). Toki Jillillä sentään on villapaita kiedottuna nätisti vyötäisillä, mutta uskoisin että yön kylmyydessä moisessa kevyessä vaatetuksessa saa muutakin kuin virustartunnan. Muutoksista puheenollen, Jillin ykkösosan kamalasta äänestä on päästy sentään lopulta eroon.


Kaupungin ympäristöt lehtikioskeista ravintoloihin on toteutettu kauttaaltaan törkeän hyvin. Paikat ovat yhtälailla levällään kuin voisi zombi-invaasiolta odottaa. Kaupungilla vaeltelevien hirviöiden lisäksi, vesiposti suihkuttaa vettä, rakennukset ovat liekeissä ja ihmiset juoksevat kaupungilla henkensä edestä.
Hienoin asia mitä muistan, on että tämä peli osaa aina tarjota jotain uudenlaista kokemusta: Välillä tulee bongattua joku uusi ihminen kadulta, joka yrittää juosta henkensä edestä karkuun tai bongattua joitain ihan eri vihollisia mitä aikaisemmin odotin.


Kaupunki on hieno paikka tutkia, mutta koko kyttälaitokselle meneminen on tehty lähinnä sillä perustein, että ”Jill menee kyttäasemalle, koska… Öööh….no siksi kun se on STARS-jäsen”. Haavoittunut Marvin-parkakin jätetään lojumaan lattialle ilman mitään järkevää syytä. Mikäs perkeleen rasisti Jill on olevinaan?






Äänipuolelta peli on sitä perinteistä keskitasoisen hyvää englanninkieltä, josta en nyt mitään järkyttävän huonoa pysty muistamaan. Ainakaan ääninäyttelyssä ei tullut havaittua samoja kiekaisuvokaaleja kuin mitä kakkosesta. Nemesis-hirviö se huutelee samaa ”Staarss…”:ia ja kuulostaa aina yhtä peevelin pelottavalta, unohtamatta tämän ahdistavaa tunnussävelmää. Pelin demovideon painostavan voimakas kappale sopi peliin aivan peevelin hyvin, miksi samaa kipaletta ei päästy kuulemaan sarjan muissa osissa.



...

Lopuksi vielä huonoja puolia, ensinnäkin mainitsen koko pelin ”Helppo”-vaikeustason.

Jumaliste, ”Kid-mode” tai ”For Action-Jonne’s” olisi osuvampi nimi. Heti pelin alussa Jilliltä löytyy näet tavara-arkusta aivan naurettavat määrät aseita. Olisin ymmärtänyt vielä alun rynnäkkökiväärin ja loputtomat mustenauhat kirjoituskoneeseen, mutta perhana, arkusta löytyy liki kaikki aseet peräti pistoolista magnumiin. Enää olisi pitänyt laittaa raketinheitin arkkuun, niin siinähän olisi kaikki, jotta pelistä ei irtoa mitään haastetta. Pelin ”Vaikea”- vaikeusaste vastaa taas enemmän Kakkosen Normalia kuin mitään kovinkaan vaikeaa. Aloittakaa suosiolla siis vaikeimman kautta.


Hyvä pelihän kolmosresku kuitenkin on, sitä en voi kiistää. Onhan peli turhan toimintapainotteinen, mutta kintereillä vainoava Nemesis luo oman ahdistavuuden tunteen pelkän ”tavara-arkulle takaisin vihollislaumojen läpi” juoksemisen lisäksi. Myös eri vaihtoehdot lisäävät uudelleenpeluuarvoa.
Ei vedä vertoja kakkoselle tai Remakelle, mutta on silti ihan kelpo ostos sarjan faneille.


4/5 ja ”Gigsu suosittelee”-merkki



”STARS!”

”Ääägh!”
------------------------------------------------

arvostelijana Bella

Pelin easy mode naurattaa ainakin ensi alkuun helppoudellaan. Jillillä on heti alussa mm. konekivääri ja magnum, sekä loppumattomat ink ribbonit. Hi hi hi... Mutta sitten ei (ehkä) enää naurata kun Nemesis on tappanut sinut ensimmäisen kerran. Eikö tuo ääliö voi jättää minua rauhaan?! "S.T.A.R.S..."

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että RE 3 yllättää monella saralla, eikä suinkaan positiivisesti. Pelin vaikeusasteet ovat naurettavia: easy on aivan liian helppo ja hard aivan liian vaikea. Peli on todella lyhyt.

Nemesiksen olisi kai tarkoitus luoda pelottavaa tunnelmaa, mutta minut tuo hameveikko sai ensi säikähdyksen jälkeen vain nauramaan, kuten koko peli. RE 2 oli huippu: tunnelma oli kohdallaan alusta asti, musiikki ja vaikeustaso samoin. Ehkä RE 3:n grafiikka on parempaa kuin kakkosen, mutta siihen ei jaksa kovin paljoa kiinnittää huomiota.

RE 3 on sanalla sanoen ärsyttävä kaikin tavoin. Vasta tämän pelin nähtyään tajuaa miten hyvä RE 2 todellisuudessa olikaan, aina johdannosta alkaen lopputeksteihin asti. Legenda! Klassikko! Täydellinen! Paras!

Pysykää Clairena ja Leonina - älkää vaihtako takaisin Jilliin! Paska peli!

RESIDENT EVIL 3:n PISTEET:

ÄÄNET 91

HAASTE 96

GRAFIIKKA 94

PELITUNTUMA 98

YHTEENSÄ 95 - HUIPPU!

Pelille antoivat pisteet Bella & Dino.